Tarttis tehdä jotain, mutta onko se laillista?

Hyvä idea tyssää usein toteutettavuuden hankaluuteen. Byrokratian kukkaset ovat suosittu keskustelunaihe millä tahansa foorumilla. Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että asioiden tulisi olla mutkattomampia, mutta turvaamme toisaalta itsekin lakeihin ja asetuksiin. Nettikeskustelujen perusteella naapuria, viranomaisia ja poliitikkoja vahdimme mielellämme.

 ****

Suomessa säädetään joka vuosi yli tuhat uutta säädöstä. Valmisteluun ja valvontaan käytetään käsittämätön määrä työtunteja. Lisäksi vaikuttaa siltä, että älytön kontrolli tähtää enemmänkin vastuun pakoiluun, kuin turvallisuuden tai tasa-arvon lisäämiseen.

Olemme tottuneet sääntöihimme mutta on hyödyllistä joskus miettiä niiden tarkoitusta tarkemmin. Onko järkeä, että keskiolutta saa myydä kello yhdeksästä alkaen, mutta ei kahdeksalta, kun kauppa aukeaa? Ostoksille yleensäkin voi mennä silloin, kuin aukiolosäädökset sallivat, eikä silloin, kun yrittäjä tai yritys katsovat järkeväksi palvelua tarjota. Asunnon myyjän on ostettava myyntiä varten teoreettiseen laskelmaan perustuva energiatodistus, joka ei kerro todellisesta energian kulutuksesta tai ympäristöystävällisyydestä mitään. Äidinmaidonkorvikkeessa tai niiden mainoksissa ei saa olla vauvojen tai pienten lasten kuvia, jottei sellainen houkuttele äitiä lopettamaan imetystä.

 ****

Taloyhtiötkin alkavat hankkiutua lopullisesti eroon lasten leikkipaikoista, koska tiukat turvamääräykset vaativat investoimaan ja niiden sivuuttaminen vierittää vastuun vahingoista yhtiön hallitukselle tai isännöitsijälle. Esimerkiksi lasten keinujen alla pitää olla tietynlaisia turvalaattoja tai raekooltaan 2-8 millimetristä turvahiekkaa. Keinulauta saa olla vähintään 38 senttimetrin korkeudella maasta ja pihalla pitää olla kyltti, jossa lukee leikkipaikan osoite ja nimetään vastuullinen taho jne. Piikikkäät ruusupuskat ovat kiellettyjä.

**** 

Erityisesti julkisen sektorin toimijoilta odotetaan tarkkuutta. Luovuus virtaa kuitenkin kuin vesi siellä, missä on pienin vastus. On syytä pelätä, että moni hyvä asia jää toteutumatta törmätessään byrokraattisiin rakenteisiin tai siihen, että virkahenkilöt pelkäävät tekevänsä jotain tuntematonta säädöstä vastaan. Itse asiassa, on vaan kerta kaikkiaan helpompi tehdä niin kuin ennenkin, eikä mutkistaa asioita muutoksilla.

Harmi, sillä uudenlainen ajattelu voi avata ihan uusia ovia. Esimerkiksi Heinolan kokoinen Pieksämäki osti paikallisliikenteen palvelut könttänä liikennöitsijältä ja päätti antaa kaikkien koululaisten kulkea ilmaiseksi bussilla. Rahallista menetystä pohdittiin, mutta päädyttiin siihen, ettei lipputuloista kannattanut tehdä numeroa, kun matkustajia oli muutenkin niin vähän ja lapset pääsisivät vaivatta harrastuksiinsa.

 Nyt kokeilua on takana yli vuosi ja tulokset ovat olleet iloinen yllätys. Lasten, vanhempien ja kaupungin lisäksi hyötyy myös liikennöitsijä ja luonto. Uudet sukupolvet oppivat käyttämään ympäristöystävällistä joukkoliikennettä ja matkustajamäärät kasvoivat 70 prosentilla! Samalla maksavia asiakkaita tuli liki kymmenen prosenttia lisää, kun vanhemmat matkustavat lastensa kanssa. Pieksämäki saikin ylimääräistä tuloa ja ilmaisen mainoksen kaikkiin valtakunnan medioihin. Hyvä sai palkkansa!

Heinola on leikkaamassa opetuksesta

Lusin koulu sivistystoimen säästölistalla oli juuri sellainen virhe, kuin saattoi etukäteen olettaa. Ei siksi, että koulu olisi vaarassa, vaan juuri siksi, ettei se ole. Esitykselle ei ollut muuta perustelua, kuin budjetin vääntäminen väkisin annettuun raamiin. Vaikkei poliittista tahtoa tai todellista säästöä ollut odotettavissa, niin jotain muuta tavoitimme: paljon pahaa mieltä ja turhaa harmia. Samalla mielenkiinto kääntyi kätevästi pois niistä asioista, joilla lasten asemaa oikeasti aiotaan heikentää nyt.

Jostain syystä Lusin koulun lopetusaikeista oli kyläläisillä tieto jo ennen kuin muusta selvitykseen liittyvästä oli hiiskuttu sanaakaan. Asian tiimoilta on päättäjiäkin haukuttu lehden palstalla jo viikkoja, vaikka ensimmäinen asian käsittely oli sivistyslautakunnassa viime keskiviikkona. Esitykselle ei kannatuspuheenvuoroja ollut odotettavissa, eikä niitä kuultu. Lautakunta äänesti 9-0 koulun ja päiväkodin säilyttämisen puolesta. Ei yllättänyt.

On outoa, että palveluverkkoselvityksen ollessa kesken, käsittelemme päätöksenteossa sen rakennetta. Ei ihme, että heinolalaiset ovat ihmeissään. Hämmennys lisääntyy, kun lukee tekstiviestipalstaa ja mielipideosastoa. Onko jotain päätetty, mitä selvitetään ja miksi? Otsikoissa Heinola vuoroin lopettaa koulun ja vuoroin säästää sen. Osa päättäjistäkin on näköjään ihan ulalla siitä, että kuka päättää ja se näkyy aiheen kirvoittamissa lehtikirjoituksissa. On tietysti ymmärrettävää, että on paljon kivempaa puolustaa idyllistä kyläkoulua (puolustan itsekin!), kuin perehtyä siihen, miten oikeasti päätöksemme vaikuttavat lapsiin ja mitä ikävää seuraavaksi on tulossa.

Samassa sivistyslautakunnan kokouksessa lautakunta päätti ilman suurempaa mutinaa leikata valtavan summan suoraan opetuksesta, suurentaa ryhmäkokoja luokissa ja vähentää oppikirjahankintoja tuntuvasti. Opetuksesta lähtevä summa on jopa suurempi, kuin virkamiesesityksessä, sillä siihen on ympättävä myös se osa esityksestä, jota lautakunta ei hyväksynyt. Harva kiinnittää tähän huomiota, kun kaikki aika menee puolustaessa jotain, jota ei edes tunnu mikään uhkaavan. Odotukset eivät ole kovin korkealla talousarvioseminaarinkaan suhteen. Lapsiperheiden asioista on todellisuudessa kiinnostunut vain kourallinen valtuutettuja.

Kaupunki langetti sivistystoimelle mahdottoman tehtävän, jonka toteuttamiseksi tehtiin epätoivoisia esityksiä. Tulosalueisiin perustuva järjestelmä ei taipunut kaupunginhallituksen toiveeseen, että säästötavoitetta ei jaettaisikaan tulosalueille tasapuolisesti, vaan johtoryhmän näkemyksen mukaan sinne, missä siitä on vähiten harmia. Kun kotona on raha tiukalla, täytyy säästö ottaa sieltä mistä se on järkevimmin saatavissa. Rakenteelliset muutokset pitää valmistella huolella, eikä niiden esteenä saa olla itse keinotekoiset raja-aidat.

Sivistystoimen budjetissa ylivoimaisesti suurin menoerä on henkilöstö. Se on tärkein resurssimme ja perustuu lapsimäärään. Ryhmät ovat jo isoja ja tehokkaita. Koulutoimen budjetti on hyvin läpinäkyvä. Raha on kohdennettu tiukasti. Kun palveluverkkoselvitystä ei tehdä ennen päätöksiä, niin rakenteisiin puuttuminen tuntuu järjettömältä. Toisaalta juustohöylällä leikkaaminen vaikuttaa suoraan laatuun ja lapsiin.

Kun ei ole mistä ottaa, on keksittävä muuta. Ilman rohkeutta, tulosalueiden raja-aitojen ylittämistä ja yhteiseen hiileen puhaltamista, säästämme itsemme hengiltä. Oppilasmääräennusteita on käytetty päätöksenteon tukena, vaikka ne ovat osoittautuneet hyvin epäluotettaviksi. Alamme kuitenkin olla tilanteessa, jossa ennusteet alkavat toteuttaa itseään ja niiden luotettavuus lisääntyy – lapsimäärät vähenevät ja säästämme paljon rahaa, kun voidaan supistaa palveluja.

Äänestetään, sanoivat sudet lampaalle

Parikymppiset nuoret keskustelivat Facebookissa politiikasta. Pelkkä sanakin näytti aiheuttavan väärinkäsityksen. Politiikka ei heille tarkoittanut yhteisten asioiden hoitoa, vaan byrokratiaa, kireälle vedettyjä kravatteja ja vaikeaselkoista kieltä. Vaikka nuoret ovat kiinnostuneita vaikuttamaan omiin asioihinsa, puolueiden jäykät rakenteet eivät kolahda.

Nuoret eivät myöskään näytä ymmärtävän äänestämättä jättämisen vaikutuksia. Ääni annetaan yleensä valtuutetulle, johon voi itse samaistua. Kun nuoret jättävät äänestämättä, nuoria edustajia ei pääse läpi. Eläkeläisiä ja eläkeikää lähestyviä on nukkuvien puolueessa vähiten, joten päättämässä heitä on enemmistö.

Ihanteellisen valtuuston ikärakenne on samantyyppinen kuin ihmisten, joita se edustaa. Heinolassa niin ei ole. Heinolalaiset ovat valinneet 43 valtuutettua edustamaan itseään kaupungin toiminnasta ja taloudesta päätettäessä. Kaikista heinolalaisista alle 44-vuotiaita on n. 40%, mutta kaupunginvaltuustossa heitä on seitsemän neljästäkymmenestäkolmesta. Vain yksi ainut valtuutettu on alle 30-vuotias.

Vaikka iän tuoma elämänkokemus ja osaaminen ovat korvaamattoman arvokas resurssi, valtuustomme korkea keski-ikä on myös haitta. Tulevaisuuden linjaamiseen tarvitaan erityisesti nuoria. Tällä hetkellä keski-iältään 54-vuotiaiden joukko asettaa Heinolan toiminnan pitkäntähtäimen tavoitteet ja antaa resurssit. Yksittäisen valtuutetun ikä ei tietenkään ole negatiivinen tekijä ja ongelma olisi vähintään yhtä vakava, jos päättäjinä olisi pelkästään alle kolmekymppisiä.

Ikä on itse asiassa huono mittari, mutta paras henkilö edustamaan kuntalaista päätöksenteossa on samojen arjen ongelmien kanssa painiva valtuutettu. 

Päätöksenteossamme näkyy selvästi, että vaikka nuorten, työikäisten ja lapsiperheiden ääni kuuluu, se ei paina. Demokratiassa enemmistö päättää, mutta reilua se on vain jos päättäjäjoukko on edustettaviensa näköinen. Ehdolle on kuitenkin vaikea saada niitä, joita eniten kaivattaisiin. Lisäksi moni lopettaa ensimmäisen tai toisen kauden jälkeen.

Eräs merkittävä tekijä on luottamustyön arvostuksen puute. Päätösten ja perustelujen kritisointi on hyödyllistä, mutta valtuutettuna voi joutua kokemaan paljon asiatonta. Aktiivinen toimija saattaa joutua silmätikuksi koko persoonallaan ja asioiden sijasta arvostelu kohdistuu ihmiseen. Jos ei ole kovin herkkä, sen voi ohittaa pienellä mielipahalla, mutta vakavampaakin harmia voi tulla. On pelottavaa joutua jonkun harhaisen ihmisen vainoamisen kohteeksi tai sietämään tuntemattomien haukkuja henkilökohtaisista ominaisuuksistaan. Pahimmillaan luottamustoimen lieveilmiöistä joutuvat kärsimään jopa perheenjäsenet. Tuolloin tekee kenen tahansa mieli heittää hanskat tiskiin.

Eläkeläisten lisäksi eniten kuntapoliitikoissa on kuntien omia työntekijöitä. Noin neljännes valtuutetuista on kaupungilla töissä. Heinolassakin heitä on kymmenkunta, eli aikamoinen määrä verrattuna väestöön. Isommissa kunnissa moni valtuutettu on myös valtion tai järjestöjen palkkalistoilla. Jostain syystä heidän aikansa riittää paremmin.

Tutkimusten mukaan luottamustehtävien vaatima työmäärä jatkaa kasvuaan. Palkkatyön, perhe-elämän ja luottamustoimien yhteensovittaminen on yhä vaikeampaa. Yksityisen sektorin työnantaja ei tykkää jatkuvasti päiväsaikaan järjestetyistä kokouksista ja kotona kiristyy puolison pinna, kun työpäivä jatkuu kokouksella iltamyöhään. Varsinkin hallitustyöskentely vastaa osa-aikatyötä ja puheenjohtajan pestin hoitaminen olisi mahdotonta työssäkäyvälle.

Kehitettävää on siis koko järjestelmässä, toimielimien työskentelytavoissa ja yleisessä ilmapiirissä. Ryhmät ja puolueet ottaisivat kyllä uusia naamoja listoilleen mielellään. Maailman muuttamisessa on iso työ ja ilman nuoria se ei ole koskaan onnistunut.

Maailmaa pelastamassa

Viisivuotiaani halusi keskustella siitä, onko reilua, kun emme vie tarpeeksi ruokaa nälkäisille lapsille Australiaan (Afrikkaan?) ja miksi ihmiset ei lopeta sotia. En osannut vastata. Mietin, että meillä on nälkäisiä lapsia paljon lähempänäkin täällä Suomessa, emmekä auta heitäkään. Mutten kerro tätä hänelle vielä. Enkä sitä, että aikuisena mustasta ja valkoisesta tulee harmaata ja aikuiset oikeuttavat välinpitämättömyytensä kaikenlaisella roskan puhumisella.

Siirryin kolmannelle luokalle Kirkonkylän kouluun Niemelästä ja iskä osti meille kilipukin, Artturi Sakari Reinikaisen, jota talutin tyytyväisenä pururadalla, kun nyt oltiin vihdoin päästy muuttamaan maalle. Olisittepa nähneet vastaantulevien koirien ilmeet! 

Niemelän koulu ja Kirkonkylän koulu olivat vain viiden kilometrin päässä toisistaan mutta eroa tuntui olevan 30 vuotta. Kirkonkylässä oltiin kilttejä ja kunnioitettiin opettajaa. Viitattiin ja vastattiin vaan seisaaltaan. En kertonut kenellekään, että olin jo maistanut kerran tupakkaa. Sitä ei kirkonkylässä olisi arvostettu.

Minä olin lapsi tosi pitkään ja vasta murrosiässä maailma muuttui. Aika noloa myöntää, että vasta Lyskalle ylä-asteelle siirtymisen jälkeen tajusin, etteivät aikuiset ole aina oikeassa tai edes tarkoita hyvää. Toki aiemminkin olin ymmärtänyt, että on olemassa myös pahoja ihmisiä (rosvoja jne.) mutta ettei hyvä aina voittaisikaan??

Esimerkiksi seiska- tai kasiluokalla yksi opettajamme heilui luokassa päivästä toiseen ihan kunnon kännissä. Se oli oikeastaan hauskaa. Varsinainen järkytys oli se, kun päätimme käräyttää open hänen kollegoilleen. Ilmeni, että asia oli työkavereille ihan tuttu mutta kukaan ei halunnut puuttua. Eikä puuttunut, ennen kuin saapuivat sellaiset viralliset koulutarkastajasedät, joille asian lopulta veimme. Muistan, että etsin sanakirjasta sanan ”lojaalisuus”, johon eräs vihainen ope vetosi.

Olin etunenässä pitämässä kamalaa meteliä asiasta, sillä en voinut uskoa, ettei pelatakaan reilusti. Sitten joskus myöhemmin vielä koulukuraattori kertoi vanhemmilleni kuulleensa terveydenhoitajalta vakavan uutisen: eräs ystäväni koulussa käytti e-pillereitä ja oli siis epäsopivaa seuraa. Koin niin valtavaa pettymystä koko koulujärjestelmää kohtaan, että halveksin sitä koko teini-ikäisen sydämelläni.

Hävettää jälkikäteen, mutta vasta tuolloin samaan aikaan aloin todella tajuta, että sotia käydään koko ajan, lapsilla on nälkä ja eläimiä kidutetaan. Tämä siis tapahtui joskus 14-vuotiaana. Puhuin tästä heti hyville ystävilleni, jotka eivät tietenkään käsittäneet järkytystäni – tuollainen asia on ilmeisesti yleensä selvää jo joskus esikoulussa.

No, sitten tulikin jo kiire pelastaa maailma. Kolme vuotta nuorempi pikkusisko oli tietenkin tajunnut saman jo aiemmin, joten hänen päähänsä ajeltiin yhdessä irokeesi ja lävistettiin silmäkulmat ja nenämme. Eikä syöty enää lihaa. Kuunneltiin punkkiakin vaikka tykkäsin enemmän discosta. Liityin mm. Amnestyyn, pukeuduin vanhaan maihinnousutakkiin ja kummallisiin huiveihin. Oli niin monta erilaista minää, jotka olisin halunnut olla. Oli niin monta asiaa, joita piti olla. Poikaystävätkin vaihtuivat, vaikka oikeasti tykkäsin vaan siitä samasta kuin 9-vuotiaana. Keräsin adresseja eläinten puolesta. Hennasin tukkani.

Tutkin Raamatusta Jobin kirjaa ja mietin Jumalan kaikkivaltaisuutta suhteessa maailman kärsimyksiin. Maailman pelastaminen jäi kyllä koko kapinassa sivuosaan. Jälkikäteen ajatellen tuo hosuminen ei ollut todellakaan niin radikaalia, kuin luulin ja olisin toivonut. Vanhempani toki kärsivät varmaan ihan kiitettävästi.

Tämä kaikki tuli mieleen, kun pieni tyttö alkoi näin Joulun alla tentata äitiään ihmisten vastuusta toisiaan kohtaan. Miten muuttaa maailmaa, kun ei osaa vastata edes viisivuotiaan kysymyksiin? Entä sitten, kun hän joskus ajattelee minunkin edustavan niitä kyynisiä ja itsekkäitä aikuisia – siihen en kyllä suostu! Ei taida riittää, että kerron aikoinaan värjänneeni tukkani punaiseksi, mustaksi tai keltaiseksi saman asian takia?

Vähintään noin 20.000

Julkisten ja hyvinvointialojen liiton mukaan yt-neuvotteluja käydään tällä hetkellä yli 40 kunnassa. Kunnat lomauttavat työntekijöitään oikein urakalla. JHL:n arvioi, että yt-neuvotteluihin osallistuu tänä vuonna parikymmentä tuhatta työntekijää ja ensi vuonna vielä tuplasti enemmän. Se tarkoittaa monessa kunnassa palveluiden väliaikaista heikentämistä. 

Heinolassa siltä voidaan toistaiseksi välttyä, mutta juuri siksi taloudenpidon on oltava huolellista nyt, kun voimme vaikuttaa muilla keinoin. Kun olemme tarkkoja rahasta, vältymme toivottavasti rankemmilta toimenpiteiltä. Tehokas apu olisi, jos saisimme lisää tuloja eli veronmaksajia.

Kuntien välinen muuttoliike syö asukaslukuamme ripeästi. Se vaikuttaa todella nopeasti, koska negatiivista kehitystä tapahtuu kahdella tavalla yhtä aikaa. Sen lisäksi, että väestömme vähenee koko ajan, kärsimme tappion välillisestä vaikutuksesta, joka tulee syntyvyyden kautta. Poismuuttajat tuppaavat olemaan nuoria hedelmällisiä henkilöitä, joiden lähtö vie mukanaan myös seuraavan sukupolven asukkaat.

Väestörakenteemme vanhenee yhä nopeammin ja kuolleisuus ylittää syntyvyyden. Siksi me tarvitsemme erityisesti lisää perheitä ja perheen perustamista suunnittelevia. Meillä pitää olla perheiden palvelut kuten koulut, päiväkodit ja terveydenhuolto kunnossa ja saatavilla, jotta pystymme pitämään nykyiset asukkaat tyytyväisinä ja houkuttelemaan uusia.

Asukasluvun turvaaminen on muutenkin juuri nyt tärkeämpää kuin koskaan. Valtioneuvosto on linjannut asetuksessaan, että kunnalla, jossa on vähintään noin 20.000–50.000 asukasta, on oikeus järjestää jatkossakin perustason sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunsa. Siis oma terveyskeskus ja sosiaalitoimen palvelut sekä meidän kohdallamme myös joitakin erikoissairaanhoidon palveluita, joita Heinolasta on tähänkin asti saanut.

Ilmaisu “vähintään noin 20.000 asukasta” aiheuttaa kylmiä väristyksiä kaupungissa, jossa asukasluku on tainnut juuri keikahtaa maagisen rajan alle. Vielä enemmän jännittää, kun selvittelee, että maan hallitus jätti rajan noin alas ja vähän epämääräiseksi vain siksi, että pienillä kunnilla olisi intressit sitä tavoitella yhdistymällä keskenään. Tai että poikkeuksia voidaan tehdä esimerkiksi, jos se auttaa pieniä suomenruotsalaisia kuntia pitämään vähemmistökielellä tarjottavat palvelunsa. Heinola ei voi vedota kumpaankaan, eikä poikkeuksia haluta juuri tehdä, koska kriteerien pitää olla yhdenmukaisia koko maassa.

Heinola on perinteikäs, ensi vuonna 175 –vuotias kaupunki, jolla on pitkä ja mielenkiintoinen historia. Suurin osa heinolalaisista haluaa pitää kiinni perustason palveluistaan, eikä antaa niiden järjestämis- ja päätäntävaltaa sote-yhtymälle, eli käytännössä Lahteen. Tuntuu todennäköiseltä, että palvelut heikkenevät, jos niistä päätetään jossain kauempana isoissa pöydissä. Imagollisesti ja identiteettimme  kannalta kyse on itsenäisyyden säilyttämisestä.

Kaupunginhallitus asetti toimikunnan pohtimaan keinoja ja konsteja asukasluvun turvaamiseksi. Kaupunkilaisille järjestetty keskustelutilaisuus osoitti, että moni heinolalainen on ihailtavan sitoutunut kaupunkiinsa ja että huoli on yhteinen. 

Olisi hienoa saada sitoutuminen valjastettua yhteisölliseksi toiminnaksi ja yhteishengeksi. Kun kaikki ideat käsitellään huolella ja laitetaan hihat heilumaan, voimme takuulla saada jotakin aikaan, mutta siihen tarvitaan meitä kaikkia.

Lisätty 3.12.2013: 
Heinolan kaupunki maksaa 175 euroa/perhe muuttorahaa niille, jotka siirtävät väestörekisterin "kirjansa" Heinolaan 15.11.2013 tai sen jälkeen tänä vuonna.

(Jep, tiedän..) Muuttoraha on 175 euroa ja se on veronalaista tuloa, joten se tuskin aiheuttaa suurta muuttoryntäystä muista kunnista Heinolaan päin. (Mutta!) Sen kohderyhmä onkin erityisesti ne henkilöt, jotka asuvat jo Heinolassa käytännössä, mutta ovat kirjoilla jossakin muualla (esim. opiskelijoita ym.). Heidän tarvitsee vain täyttää muuttoilmoitus ja hakemus saadakseen rahan. 

Tunnetko Sinä tällaisia henkilöitä? Pyydä heitä mukaan talkoisiin. Heinolan asukasluku oli vain parikymmentä alle 20.000, joten jokainen "muuttaja" on tärkeä, jos raja tulee olemaan tarkka.

Heinolan kaupungin nettisivuilla on lisätietoja ja hakulomake. Siihen pääset tästä: